Yritän, yritin, mutta tuntuu etten pysty

Kaikki mitä yritänkään tehdä viittaa häneen. Lindaan. Siihen kaikkeen mitä me tehtiin yhessä. En tiiä mitä tehä.
Miten reakoin siihen koulussa? Miten voin kävellä samoilla käytävillä? Se istuu mun takana psykan tunnilla. Onneks Maisa istuu mun vieressä.
Mut on rikottu.
En osaa enää mitään. En osaa olla ajattelematta.
En osaa olla kokematta tuskaa. En osaa olla ajattelematta niitä hetkiä joita meillä oli.
En jaksa tuskaa enää.
En pysty peloltani ajattelemaan järkevästi.
Päätän tehdä hommia, mutten pysty.
Miksi minulle aina käy näin?
Miksi olen niin heikko?
Miksen ole kuollut jo? Koska kaipaat läheisyyttä, mutta se vain rikkoo sinua enemmän ja enemmän.
Pelkään mennä kouluun.
Pelkään itseäni.
Pelkään mennä osastolle.
Pelkään. Kärsin. Kadun. Kuolen.