Äiti tuli tänää avaa mun huoneen oven.
Käännyin kattoo et mitä asiaa sillä on.
Se sano: Kato oot vielä elossa.
Mumisin jotain.
"oisin tullu seuraavaks kokeilee su pulssia"
Sit se ravisteli pari päivää sitten hankittua rauhottava täydennystä joka nyt oli melko tyhjä, alle puolet jäljellä.

Joku ilta oltin 19 rauhottavaa sallitun 4 sijaan. Eivät auttaneet.
Nyt olen yksin.
Heti kun silmäni aukaisen kyyneleet alkavat valua.
En osaa enää elää.
En osaa enää liikkua kuten normaalit ihmiset.
En osaa olla mitään.
Voisin vain maata koko päivän sängyssä, mutta se pieni "kiltti tyttö" käskee nousemaan.
En jaksa tätä.
Pelottaa.
En saa enää keltään läheisyyttä jota tarvitsen.
Olen loppu tähän paskaan.





Kiinnostaako minua ruoka nyt, ei ja juu.
Haluanko elää, en ja joo.
Pääsenkö jaloilleni, pelkään etten.

En seurustele enää, ei ole ketään keltä sais kaipaamaa läheisyyttä.