Näin minä sain taas arven sisälleni.

Että voipi olla taas niin tiukkaa yrittää pysyä järjissään kun tänne kotia taas eksyin.

Täällä rupeaa kovin kaipaamaan takaisin oman kämpän rauhaan. Kyllä täällä aina huomaa miksi lähti pois. Varsinkin kun sisko on täällä. Se ja sama mitä teen, miten teen, milloin teen ja missä teen, kaikki on aina väärin. Joku mättää aina. Tottakai olen täysi idiootti, eikös? Semmoisen kuvan minä täällä saan. Olen vain tien tukkeena, pilaamassa ilmapiiriä, häiritsemässä ja ärsyttämässä kaikkia. Eihän minulla ole väliä. Ei minun sanomisillani, tarpeillani tai tunteillani. Minua tarttetaan vain omantunnon pönkittämiseen, kaveriksi ja osittaiseksi maksajaksi kaupungiin, karkkien ja uusien leffojen tuojaksi, siivoajaksi, pentujen vahtijaksi ja kiukun purkamisen kohteeksi. On se niin kivaa. Ja jos yritän pyristellä vastaan saan vain nasevia vanoja ja lausahduksia. Eikä kukaan näe kuinka silmäni kostuvat kun he kääntävät selkänsä. Kuinka minuun sattuu.
Ihan kuin minulta haluttaisiin viedä kaikki. Kaikki mitä minä olen. Kaikki minkä eteen teen töitä. Sama se mitä minä tunnen tai miten voin kuhan muitten arki sujuu. Sittenpähän näätte kun minä sairastun kunnolla, kun minä kuolen. Sittenpähän näette. Sittenpähän näette kun nousen teidän yläpuolellenne taka vasemmalta toteuttaen unelmani ja kadoten sen myöten teidän maailmasta. Sittenpähän te saatte kokea miten te tunnutte olevan tukahdutettuja kun minä elän unelmaani maailman toisella puolen ottamatta teihin minkäänlaista yhteyttä. Kummin vaan tapahtuu, minä en jaksa tämmöistä kauaa.
En jaksa sitä että aina, aina se menee niin. Miksi en enää opi? Miksi en opi lopettamaan tätä itseni rääkkäämistä? Voisimpa vaan kylmettää itseni ja unohtaa menneen niin ettei minun tarvitsisi enää tänne tulla.

Tänään ja eilen

Eilen muutenkin tullut syötyä kaikenlaista moskaa. En edes halua kirjoittaa niistä koska se rupeaa oksettamaan minua. Ja kuten huomata saattaa, en nuku tänäkään yönä. Enkä aijo aamullakaan torkahtaa. On minulle tärkeää että ehdin 13.05 alkavaan ROT:iin jotta saan tasan tarkkaan tietää koska minä olen rokotusvuorossa ja koska minulle tärkeitä esitelmiä ja matkoja tapahtuu. En muuten menisi, ellen tietäisi jo jokseenkin mitä tämän kertaisessa tapaamisessa kerrotaan. Käyn kouluakin vain tunnin viikossa. Olen sielläkin ollut vain 1/3. Kerran olin ja kahdesti en.

Miksi?

Ahdistaa miten jotkut muut ovat niin päättäväisiä ja heiltä paino putoaa nopeammin. Inhottaa kun mitään ei minun kohdallani taas tapahdu. Se ahdistaa tosi kovasti. Yritän ja yritän ja yritän. Muttei mitään tapahdu. Miksi tämä on niin hankalaa? Miksen voi laihtua?!
Tiedän etten pidä itsestäni koskaan kokonaan. Oksetan itseäni aina. Mutta kun edes laihtuisin... Se olisi se yksi asia mitä tahtoisin.