Today was a day like that again..

Oishan tää päivä voinu mennä ihan hyvinki, ja osaltaan se menikin. Vaikka asioita tapahtuu nii en jotenkin vaan saa päiviä tuntumaan perseelleen menneiltä koska kaikki päivät on muutenki aika samanlaisia. Ja päivät menee muutenkin niin pahasti mulla päässä sekasin että juuh. Täytyy oikein miettiä nytkin et saanko päivän tapahtumat koottua oikein. Tuntuu et yks päivä kestää puol vuotta. Siis silleen et seuraavana päivänä en muista oikein oliks se päivä eilen vai onko siitä jo pari päivää kun jotain tapahtu.

Mutta siis joo. Asiaan ennen kun nukahan tänne ruudun taakse.

Mun piti periaatteessa valvoa koko yö kun muutenki meni pitkäks. No sit jossain vaihees aamusta nukahin. Mulla oli kännykkäkin herättämässä. Jostain kumman syystä sammutin sen herätyksen sit kun se soi ja en noussu. Hahvahduin vähän ennen kun äiti soitti että tulevat hakemaan mut. Olin silleen et hitto, taasko mulle kävi näin. Mun piti käydä suihkus ja laittaa hiukset kivasti, mitä en o aikoihin tehny. Odottelin sitten pihalla jonkin aikaa. Ei meinannut heitä kuulua. Soittelinkin. Minulla oli platformit taas jalassa. Pohdin siinä odotellessa että oliko kovinkaan järkevä ratkaisu laittaa niitä vain näyttääkseen muka joltain ja pitemmältä ja vain koska en niitäkään ole aikoihin pitänyt.
Kaupungissa sitten puoliks juostiin joka paikkaan. Rintakehä tuntui painavan kamalasti. Olin koko ajan varuillani että jaksankohan sittenkään. Onneksi mukana oli jo monta kuukautta kipeänä ollut siskoni. Hän paljasti enemmän merkkejä ettei jaksa. Äiti kyllä huolehti hänen jaksamisestaan. Äiti olisi halunnut mennä ekaksi kahville ja minä taas kauppaan hakemaan juotavaa ja miniluumutomaatteja leffaa varten. Juotavaa oli pakko saada, oli jo niin nälkä ja heikko olo. Pepsi Maxilla sekin hoitui.
Leffan alkaessa mua ahisti jotenkin tosi pahasti. Olisin vaan halunnut pois sieltä. Sitä paitsi äiti yritti leffan aikana tarjota karkkejaan mulle. Jossain vaiheessa katoin sinneppäin 3Dlasit päässä todella ärtyneenoloisena, sen ruumiinkielikin kertoi. Inhotti moinen. Yrittää saada mut sortumaan. Eihän hän oikeasti kaikkea tiedä. Ei oikeastaan mitään. Varmasti hän kyllä paljon arvaa. Ja hyväähän hän vaan yritti.
No sitten jossain vaiheessa tässä lasten leffassa tuli kohta jossa oli koiria ja ja niille tapahtu kaikenlaista ikävääkin. Ja minulleppa tulee kauhee tippa linssiin ja meinaan ruveta itkemään. Sain jotenkin taas hillittyä itseni. En todellakaan itke julkisella paikalla, sikäli että kauheasti tällä hetkellä muutenkaan itkisin.
Kun sieltä lähettiin pois mentiin tietty heidän tapojensa mukaan 'shoppaamaan'. Kun äiti oli nostamassa rahaa päätin sanoa että lähden takas kämpille. Olisin ihan hyvin voinut mennä kotiakkin, mutta en tiedä kauan he olisivat siellä vielä luuhanneet ja olisin joutunut syömään.

Tänään olen kämpillä syönyt yhden kulhollisen sijaan KAKSI kulhollista makaroonilaatikkoa jonka toin pari päivää sitten kalakeiton kanssa kotoa. Ja yhden vaalean leivän jonka päällä oli kaksi siivua kalkkunaleikkelettä ja salaattia. Ja juonut Pepsi Maxi pulloni loppuun ja lisäksi omenamehua. Tästä kaikesta tullut tosi paha olo jotenkin.

Mutta nyt ehkäpä nukkumaan. Pitäis kai jotain vielä tehdä tänään ja olisi kai silloin hyvä olla hereillä.