Update 1.

8.3:
Jotenkin mulla on aina hankalaa kirjottaa tänne kovin usein vaikka kuinka käyn kattomassa ja mietin paljon mitä voisin kirjottaa. Mikä ihme on vialla?

Paino on taas mitä on. Noussut siis.
Sen siitä saa kun menee mummolaan.
Syötiin suht kivasti siel. Välil ahisti, varsiskin kun ei ollut ruokaa mitä mie olin tottunut ja mitä miun on helpompi syyä.

***
16.3:
Jotenkin kun on tylsää niin se aina johtaa siihen että syön. Ja kun mie tylsistyn helposti. Ahistavaa

***
20.3:
En meinaa millään jaksaa tätä jatkuvaa kalorien laskemista, stressaamista, heikkoa oloa, sitä kun menee kaapeille kattomaan että mitä söis ei millään osaa päättää että mitä kun ahdistaa niin paljon ja on hankala olo.
Kaveri sanoi että olen taas laihtunut. Poskeni ovat kuulemma lommolla. No onhan ne joo jos puhun. Ja mitä väliä vaikka olisin laihtunut. Mitä väliä vaikka luut kolisee yhteen harkoissa. Sanon vain jos kolahtaa siksi että kuulostaisin mahdollisimman normaalilta enkä siltä että se ei haittaa minua ollenkaan, että se itseasiassa helpottaa oloani. Nautin niistä mustelmista.

Voiko olla näin paha olla?
On henkisesti sekä fyysisesti paha olla.
Hauluan laihtua, nyt heti. Vartaloni ei kuitenkaan tunnu haluavan kanssani samaa. Manipuloin sitä hatkuvasti. Leikin sen kanssa. Kuuntelen ja tutkin. Vältän sitä ettei ruumiini kestä, mutten voi antaa sen päättää painoani. En voi antaa sen päästää irti ja rupsahtaa. En anna luideni päälle kasaantua mitään enää. En anna minkään muuttua radikaalisesti takaisin entiseen.
Äiti ei tosin ole sanonut mitään että olisin laihtunut, vaikka hän varmasti näkee.

Äidistä puheen ollen. Se huolestui kun tekstasin sille miten en ollut viime sunnuntain harkkojen jälkeen lähtenyt ulos kämpiltä ennen kuin keskiviikkona menin kouluun. Ja siitä millasia unia olin nähnyt ja miten ne oli minuun vaikuttanut. Ne oli kauheita. Kerron niistä joskus.

Kohta nukkumaan. En jaksaisi enää olla pystyssä. Ei kiinnosta olla enää pystyssä. Vaikka tiedän että kun astun kohta vaa'alle en kestä hetkeäkään itseäni. Enkä muutenkaan meinaa saada unta...