Suunnittelua.

Paino on noussut ja vähän taas laskenut. Pikku hiljaa jos se palaisi takaisin alas.
Koko ajan on nyt sellainen olo että tekee mieli syödä. Ihan koko ajan. En tajua mikä nyt taas on vialla. En pysty hallitsemaan tätä ollenkaan ja sitten kuitenkin käyn pakonomaisesti about joka aamu ja ilta vaa'alla.

Mulla on taas pari suunnitelmaa liikuntaan.
Kempo, ratsastus nyt kaiketi kans ja sit jos pääsis kuntosalille, esim koululle tai siihen mis käytiin tänää koulun kaa. Ja sit lenkkeilyt mihin mul on kans semmonen ohjelma, tänää on sen eka päivä. Jei! Ja sain lähettyä käveleen.

Salilla oli muute mielettömän kivaa. Haluan niin kovasti uudelleen. Ja tuli oikeesti tosi lämmin ja semmonen olo et oikeesti on jotain tehny.

Kävin siis viime tiistaina ratsastaa semmosella tallilla mis kävin joskus vuosia sitten. Pikkasen pelotti siin alussa kun siit oli nii paljon aikaa. Ja se heponen oli vähän semmoonen vittupää. Mut kuha pääsin taas käsiks miten pitikään tehä nii kyl se ihan hyvin meni. Sit ku piti tulla sieltä alas nii katoin sillee alaspäin et ei helvetti. Oli muute kivan korkee. Sit ku istuttii autos nii rupes paikat jämähtää. Seuraavat päivät oli hieman tuskaa kun joka paikka oli kipeenä. Torstai illalla kuitenkin menin makoilee piikkimatolle. Se autto jonki verran ku toisen puolen selkälihas oli aivan totaalisen kireellä. Eihän se oikeesti tuntunu ku ihon pinnalla mutta auttoi kuitenkin.

Sit perjantaina oli harkat. Pienellä porukalla taas.
Inhoan sitä kun 'sense' sanoo että olen lyhyt. Se aina painottaa sitä jos olen tietyn kaverin kanssa tekemässä liikkeitä ja sarjoja. Se jollain tavalla aina ilmasee sen et oon lyhyempi. Ja se ahistaa! Hän latistaa mut ihan minimaaliseksi. Ja se lähes aina saarnaa. Oon niin vihaa aina täynnä. Mutta menen sinne silti.

Toivottavasti saisin nyt tätä syömistä vähän edes vähennettyä.
Ja voimia kaikille!
Kiitos kommentoijille ja niille jotka jaksaa lukea näitä minun harvoin ilmestyviä räpellyksiä.