Se ei mennytkään ihan niinkuin luulin...

Tänään on olisi ollut toiminnan täyteinen päivä, muttei ihan niin 'pahasti' ollutkaan.

Aamupalana olikin teetä. Sitäkin hyvin vähän kun oli liikaa vettä ja maistui tosi oudolle. Enpä meinannut saada siitä mitään alas.
Ennen linkkiin menoa sitten poltin ja sekös vasta olikin virhe. Tuli niin heikko olo. Ihan kun aina ennen kotoa lähtiessä. Jalat oli iahn hyytelöä, oksetti. Ennen aina meni näkökin tosi oudoksi. Tiedin että linkki tulisi ihan kohta. Puhuin mielessäni, taas, ruumiilleeni että kestäisi hetken, että saa sitten vettä. No linkkiin käveleminen oli mielenkiintoista ja juuri silloin paha olo oikein iski. No menin linkkiin ja istuin alas. Otin huikan vettä, ei auttanut yhtään, pahensi itseasiassa. Otin yhden mynthonin. Sekään ei aluksi tuntunut auttavan. Imeskelin sitä vaikka tuntui että oksennan ihan minä hetkenä hyvänsä enkä voinut lähteä pois linkistä koska en olisi ehtinyt enää kouluun seuraavalla. Siinä kun katselin ympärilleni ja tutkin ihmisiä ja imeskelin alkoi olo paranemaan, onneksi.
En olisi jaksanut enää kävellä koululle joten menin linkillä. Sitten oli liikuntatunti. Ihanaa. Oli sulkkista, pingistä ja istumatennistä (se oli hyvin mielenkiintoista). Koska aamulla kämppis ei suostunut lähtemään mihinkään meinasin aluksi olla ilman paria mutta olinkin sitten yhden tytön kanssa joka on ruotsin tunnilla kans samassa ryhmässä kun minä. Hän on yleensä aina yksin. Hänen kanssaan oli ihan kiva pelailla.
Sen jälkeen menin ulos polttamaan taas. Oli ihana istua siinä ihan yksin, rauhassa auringon paistaessa.
Kun menin takasin sisälle odottamaan että tunti alkaa huomasin ettei minulla olekkaan välipalapatukkaa mukana ollenkaan. No ei se haitannut. Ei minulla niin kova nälkä edes ollutkaan. Pelailin matopeliä kännykällä (Hävettää. Piti keksiä joku tapa jolla pysyn koulussa välkillä, etten lähde lätkimään).
Liikunnantunnilla olin saanut viestin, jonka katsoin vielä siinä alussa. Ratsastustuntini on peruttu. Naamani venähti samantien alaspäin. Mutta onneksi se ei pilannut tuntia.

Eilen en käynyt lenkillä, enkä tänäänkään.
Tosin kävin koiran kanssa ulkona. Juoksentelin sen kanssa. Oli ihan kivaa.

Syömiset menneet suht hyvin. Vaikka söin karkkia (äääliö!!).
Söin pienen annoksen nuudeleita. Ennen sitä join tilkan mehua joka jo tuntui täyttävän minut kokonaan. Vatsan yläosaan sattui siinä vaiheessa.
Ja sitten vedin niitä karkkeja.
Muuta en taida olla edes syönyt. Enpä niin.
Eikä ole edes nälkä.

Haluamme tehdä kämppiksen kanssa jonkin kivan aterian pääsiäisenä. Haluan salaattia, jonkin kivan pääruuan ja jälkiruuan. Ja kaikki mahdollisimman kevyttä. Mitään ideoita tai kivoja reseptejä kellään?
Tämä vain siksi että on jotenkin orpo olo koko pääsiäisestä. Olen aina ollut silloin kotona. Jotenkin kaipaan sitä. Tai jotain.

Huomenna aamulla taas liikuntaa. Kehonhuoltoa. Kunnon lämmittely, pitkiä venytyksiä ja pari rentoutusta. Mitähän siitäkin tulee? Kivaa varmaan, suurimmaksi osaksi.

Mitäs muuta....?

Niin tänää linkissä paloin halua tulla kirjottamaan (samoin kun jo heti aamusta kun istuin yksin salin näyttämön laidalla). Linkissä oli edessäni kaksi IHAN selkeästi alakouluikästä poikaa. No ne siinä veti energiajuomaa ihan mielettömällä vauhilla. Miten ihmeessä sen ikäiset voi sellaista ostaa? Nehän menee ihan sekasin. Ja siltä vaikuttikin. Ne puhui lujalla äänellä ja selitteli tarinoita siitä mitä muille pikkukersoille oli tapahtunu juotuaan vahvempaa energiajuomaa.
Onneksi minulla oli aurinkolasit päässä. Muuten naamani olis näyttäny tosi oudolta sillä ilmeellä mitä minulla oli koko sen matkan.
Niistä lapsiparoistahan tulee kauheita riesoja illalla kun ne on väsyneitä ja hilluu energiajuoman voimalla ympäri ämpäri. Yrittääkö ne niin kovasti olla cooleja ja ISOJA/VANHOJA?! Vanhempien pitäisi edes jotenkin puuttua tuohon. Ei tuo ole hyväksi niille, eikä kellekkään muullekkaan niiden lähettyvillä.

Kohta pitäisi laskea kalorit..
Nyt alkaa hieman nälkä tuntua jo.
Aivan ja join jonkin verran kahvia.

Ratsastustunti olisi voinut siirtyä perjantaille tai sunnuntaille jolloin olisi seuraavat tunnit. Mutta opettaja ei ole vielä vastannut että monelta ne on kun minulla on kuitenkin harkat molempina päivinä niin saas nähdä.
Olisi ollut niin ihana mennä ratsastamaan. Oli niin ihana päiväkin. Sisko olisi vienyt ja olisin ollut opetuksessa ihan yksin. Se olisi ollut niin ihanaa. En halua että koko kenttä on ihan täynnä niin että pitää koko ajan väistellä jotakuta kun hevonen menee lujempaa kuin muut. Ei siinä voi keskittyä oppimiseen ollenkaan. 3-4 henkilöä ja hevosta kentällä. Silloin ei ehkä olisi niin paljon ruuhkaa. Se on hankalaa, vihastuttaa ja ahdistaa kun pitää koko ajan väistellä ja sitten yrittää olla mahdollisimman hyvä, oppia eikä tehdä virheitä.

*Huoh*
Voi se elämä muka olla niiin hankalaa.

Niin ja mun takareidet on tosi, tosi kireällä.
Tuntui kun kurkotin lattialta ottamaan koiran remmiä tuntui että oikean jalan täkareiden lihas katkeaisi minä hetkenä hyvänsä. Enkä tiedä miten venyttää sitä koska kaikki normaalit venytykset ei toimi minulla niinkuin muilla koska niveleni menee nii kivasti yli. Se tuntuu aina ihan erikohdassa.
Enkä saa sitä ihme piikkimattoa oikein osumaan oikeaan kohtaan.

Mutta kohta nukkumaan.
Voimia kaikille!