10.5

Olen tänään ollut ihan mielettömän kipeänä. En meinannut jaksaa kävellä kotoa pysäkille sitä paria sataa metriä. Kun kämpille saavuin lääkkeet rupes jossain vaiheessa auttamaan ja ilta oli jo hiukan helpompi.
on se kiva kun immuunikyky on heikko ja heti kun vähän flunssaa pukkaa niin kunto menee alas hurjalla vauhdilla. Tuskasta.

Tasan viikon päästä tähän aikaan painan pääni (todennäköisesti, ellei mitään esteitä tule) tyynyyn Lontoossa. Mennään sinne koulu ryhmällä. En siis kirjota ensiviikolla maanantai aamun ja perjantai iltapäivän välillä mitään ellen jostain löydä tietokonetta. Toivottavasti kaikki menee siellä hyvin. Vähän alkaa jo jännittää. Mutta RAKASTAN lentokoneita. Tahdoin joskus ja edelleenkin Hornet-lentäjäks, mutta kun on tämmönen pätkä niin turha kuvitella. Reittilennotkaan mahdollista tällä pituudella.

Miun koira on aikas seko taas. Onneks se leikataan kesän alussa. Ei se vois pentuja tehäkään kun sillä on se napatyrä. Rauhottuupa sitten, ehkä! Kotona yhdellä koiralla on juoksut ja se kiehnää aina miun jaloissa kun menen siellä käymään niin johan miun koira siitä innosta. Nyt se aina nuuskii mua koko ajan ja maukuu. Ei sentään yritä enää paneskella mun kättä tai jalkaa tai mistä nyt otteen saakaan. Sitä se tekee aina välillä. Semmosta se uros-koiran kanssa välillä on eikä se mua sinänsä haittaa, ihan luonnollista. Tuolla se taas maukuu. Mulla meinaa mennä hermot. Se pääsee ens viikolla johki hoitoon... saas nähä minne. Ystävän pitäs tulla tänne alkuviikosta sitä hoitamaan, mutta loppu viikko on vielä auki.

Mua ihmetyttää vähän toi vaaka. Eilen aamulla 49.3 (sitä edellinen ilta 50.5), illalla taas 50.5, tänä aamuna 49.6 ja tänä iltana 50.0. Vähän heittää. Inhottaa kirjottaa noita lukuja, mutta ymmärrystä lisäämään se on vähän tarpeellista. Onneks paino edes jotenkin tippuu nyt taas. Inhotti kun se nousi taas. En tykkää painostani yhtään. Alipainon rajamailla oli kiva olla. Ja sen alle haluaisin.

Huomenna pari vanhempainiltaa minne äitin ja kämppiksen kans menen. Kouluun meneminen ratkeaa aamulla. Jos on tosi kurja olo niin en mene. En halua sinne jos pystyn hädin tuskin kävelemään parit rappuset ja kun hissiä en pissisten tavoin halua käyttää. On se niiiiiiiin kiva olla kipeenä -.-''...

Eilen leikattiin koiran kynnet ja tänään tassu karvoja niin että voi taas kohta helpommin leikellä niitä kynsiä vähän lyhemmäks. Vaikkei hän kummastakaan toimenpiteestä pidä.

Mitä mieltä olette..
Voinko sanoa olevani irti viiltelystänyt jo tämän reilu 9kk jos olen kaksi kertaa sinä aikana viiltänyt? Ekalla kerralla 1 ja tokalla 3. Ei pahoja. Pieniä, arvet jää muttei pahoja. Eikä ne missään tuntunut eikä auttanut. Tavallaan vahvisti vain että turha tehdä arpia jos niitä tehdessä mikään tuntemus ei muutu, kun ei ne edes auta.

Sisko ja äiti hankkii mulle uudet pallot huulikoruun. Semmoset titaaniset, tumman siniset. Ne painaa ihan kivasti. Mut silti haluan sen tatuoinnin silti!!

Voimia kaikille!