Hmm..

Tajuan olevani sairas.
Tajuan etten voi enää pysäyttää tätä.
Tajuan kuolevani tähän.

Äiti tietää nyt et mulla on tämmösii ongelmii taas/edellen syömisen kaa, mut se ei voi asialle mitään tehä.

Uudet tekonahkahousuni ovat kokoa 34 ja ne on mulle reisistä aika kivasti reilut. =)
Ja muutkin vaatteet oli reiluja, joitain pitää pienentää. Mut ihanii kaikki ne oli.

Sekava olo.
Inhoan itteeni.
Mut silti tiiän kuolevani tähän.

Vaa'alla en o käyny vähään aikaan.
En oikein uskaltaiskaan.
Tuntuu et oon syöny ihan hirveesti. Ahdistaa.

23.2

Paino oli 49.8, se on sentään parempi kuin yli 50.

Oksetan itseäni. Olen vetänyt tänään niin paljon ruokaa että en voi sietää itseäni. Oksetan itseäni.
Jugurttia, riisimuroja, maitoa, nuudeleita, limsaa yms. Ei helvettii!! Tää talo tappaa mut, tuhoo mun mahollisuudet olla joskus kaunis.

Puolet päivästä oon ollu selkätuki todella kireellä päällä. Se estää myös syömästä liikaa. Niinku kun söin nuudeleita, en enää meinannu saaha kunnolla ilmaa ja muutenki sattu hirveesti kun tää paino niin paljon. Tahdon todellakin kunnon kiristyskorsetin, makso mitä makso.

Aamua en oikeen viettänyt tavallaan. Olin sängyssä puol neljään asti. Sen jälkeen sitten oonki vaan kotona heilunu ja ollu suurimmaks osaks koneella. En ees oo päässy lenkille. Pakko tänään sit mennä!!!!

Oli pelko siitä että joku tuolta tulee ja käskee mut syömään. Ei tulleet onneksi.
Sitten iski järetön lamauttava nälkä. Se teki niin kipeää. Ei voinut venytellä ja juuri ja juuri hengittääkään.

Harkkoihin mennes olin syöny alle 300kcal. Jos alotan laihiksen mun on alotettava se rajusti, mutten ei o mitään mahollisuutta onnistua sitä taas alottamaan. Meinasin siellä sit pyörtyillä tai jotain. Se tunne oli jotain todella outoa. Olin ihan kahen vaiheilla ettenkö menis kesken sensein juttujen juomaan. En menny, menin vasta kun saatiin lupa.

Illemmalla sit söin jotain... en enää muista mitä. Sen verran kuitenkin että oksetti ja kovasti. Tunsin niin pettäneeni itseni.