Monday - "come back"

Minulla on ollut aika hankalaa välillä ruuan kanssa. Tiedän et mun pitäis välillä syyä ja syönkin, mutta se ahdistaa. Yhteenvaiheeseen en pystynyt/voinut/jaksanut valmistaa mitään ruokaa. Joten mun oli pakko syödä jotain valmista. Tyyliin leipiä tai vastaavaa. Just ja just jaksoin hakea ruisleipää. Mua ahdisti ja ahdistaa usein edelleenkin syödä ja syömisen jälkeen tulee ihan hirveä olo.

Joskus päätä rupeaa särkemään kun lasken kaloreita. En tee sitä kovinkaan usein, mutta silti. Kuten äsken. Särystä puheenollen minua on melkein päivittäin särkenyt päätä. Melkein migreenin omaisesti. Se ei ole kovin kivaa.

Pari päivää oli todella rankkoja. Mun mahaan sattui tosi ilkeästi ja tuntui että kaikki mitä syön tulee ulos. Sen siitä saa kun henkinen paha olo kerrankin nousee niin korkealle että se vaikuttaa fyysisesti. Oli tosi vaikea syödä mitään, enkä oikein edes halunnut.

Paino oli eilen illalla tippunut 0.5kg. Tänä aamuna se oli tippunut lisää. Yhteensä siis periaatteessa 1.1kg.
Uskon kuitenkin että maanantain aikaisilla syömisillä en sitä ole niin alhaalla saanut pidettyä. Mutta katsotaan.

Kamala nälkä, väsyttää ja kello on jo puoli 5. Pitää tehdä vielä liikkeet ja punnita itseni ja vaikka mitä. Paikkoja kolottaa. Polvet ja selkä eivät tahdo tehdä hiljaista yhteistyötä, niiden täytyy osoittaa etteivät tykkää minusta.
Ja olen polttanut tänäänkin aivan liikaa.

Lisää taas mm. minun joulusta myöhemmin tänään tai seuraavana yönä.

Paino tippui tossa pari päivää sitten 700g eikä ole liikahtanut siitä mihinkään.
Inhottaa.
Pudotus suunnitelmani jonka loin pariksi seuraavaksi viikoksi ei ole toiminut. Paino ei tipu. Mutta ei onneksi nousekkaan. Tahdon sen tippuvan. Nopeasti.
Kahdessa viikossa taisin suunnitella liian nopean pudotuksen. Semmoisen jota en voi saada toimimaan. Ei reilu 3kg kahdessa viikossa pitäisi olla niin hankalaa.
Ahdistavaa.
Ihanaa tekstailla taas ihanan ystävän kanssa päivttäin. Se jotenkin antaa kaiketi vähän voimaa. Kun niin moni asia painaa päätä.

Pärjäilkää ihmiset.
Me selvitään tästä kyllä.
Kukaan ei meitä voita, kukaan ei voi meitä kukistaa tai sortaa.
Me jaksetaan.